Yksi keväinen työvuoro

Tänään työparini on Vanttu, luotettava ja lupsakka palomies. Vantun kanssa on hauskaa olla töissä, sillä hän on samalla tavalla peruspositiivinen ihminen kuin minäkin. Kun liki 24 tuntia kököttää toisen kanssa samassa pakettiautossa, on mukavaa, jos työnteko sujuu luonnikkaasti. Työvuoro alkaa aamukahdeksalta. Olemme saaneet jo edellisessä työvuorossa nähdä tämän vuoron komennuslistan. Meidät on sijoitettu niin sanottuun ykkösautoon. Vuoronvaihtoon tullessa kaikilla on jo työvaatteet päällä ja varusteet mukana. Aamun ensimmäinen hälytys tulee kesken aamupalaverin. Keuhkosairautta sairastavalla potilaalla on sovittu kontrollikäynti sairaalassa, tehtävä on siis kiireetön. Potilas ei ole voinniltaan niin hyväkuntoinen, että pääsisi taksilla, vaan tarvitsee ambulanssikuljetuksen. Hätäkeskuksen välittämä tehtävä ei koskaan ole mikään kuljetuskäsky, vaan tilannearvion tehtyämme pohdimme erikseen millä potilas kuljetetaan, jos on syytä kuljettaa. Usein kyyti hoituu toki ambulanssilla, mutta joskus on mielekkäämpää ja tarkoituksenmukaisempaa käyttää muuta kyytiä.

Pari tuntia hurahtaa siirrolla. Lounaan jälkeen tulee uusi hälytys: vanhus on edellisenä päivänä kotiutettu hoitolaitoksesta, hän on kaatunut kotona, eikä ole kotihoidon työntekijöiden mielestä ollenkaan siinä kunnossa, että pärjäisi kotona. Olemme samaa mieltä ja viemme potilaan päivystykseen. Heti perään meidät hälytetään vatsakipuisen potilaan luo. Pihaan tullessa löydämme potilaan istuttamasta kesäkukkia puutarhaan. Keskustelemme hetken vaivasta, pyydän hoito-ohjetta lääkäriltä ja toteamme, että nyt on hyvä hetki käyttää taksia. Soitan taksin ja se tuleekin pihaan nopeammin kuin ehdin saada paperihommat valmiiksi. Jokaisesta tehtävästä kun täytellään paperinen ensihoitokertomus.

Siivousta2Palaamme asemalle ja osallistumme ambulanssien viikkosiivoukseen. Sen jälkeen aloitan kertomaan opiskelijalle perusteita hälytysjärjestelmästä ja Virve-päätelaitteista. Ensihoitajan työhön sisältyy yllättävän paljon teknisten vempeleiden hallintaa: Virve-puhelimet ja gsm-puhelimet, navigaattorit, auton tekniikka ja hoitolaitteet mm. Lifepak-monitori/defibrillaattori. Kaikki nämä laitteet ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Esimerkiksi tuntemattomat kadut katsotaan aina ennen tehtävälle lähtöä perinteisestä kartasta. Iltapäivällä saamme tehtäväksi sairaalasiirron. Potilas on tutkittu terveyskeskuksen päivystyksessä ja hänet siirretään kovan pääkivun vuoksi keskussairaalaan neurologin arvioon ja pään ct-kuvaukseen. Siirtoon hurahtaa taas pari tuntia.

Yritämme päästä urheilemaan illalla työvuoron kanssa. Vanttu pelaa palomiessählyä, lyö kentällä kaikkea mikä liikkuu niin kovaa kuin jaksaa. Minä päätän parannella edellisen pelin mustelmat ja menen suoraan puntille. Hikipäässä lähdemme kesken urheilutuokion seuraavalle tehtävälle. Potilas on hyvin huonovointinen, huimaava ja oksenteleva. Hän sairastaa sellaista tautia, että nyt ilmenevät oireet ovat tyypillisiä kohtausoireita. Potilas on kyläilemässä ja näyttää siellä muutama muukin vieras olla. Tunnen selässäni ainakin kahdeksan silmäparin tuijotuksen, kun haastattelen potilasta. Tässä työssä on joutunut oppimaan sen, että sietää ulkopuolelta tulevaa painetta: katsomista, kyselyä, kommentointia. Huh huh, ”soijaa pukkaa”, johtuen ihan vaan hyvään vauhtiin päässeestä jumppatuokiosta. Viemme rouvan sairaalaan ja palaamme asemalle.

Ensihoidon_kirjojaIllalla yritän lukea tulevaan hoitotason ensihoidon tenttiin. Tai oppimistilanteeksikin sitä kai nykyään kutsutaan. Läpi siitä pitäisi joka tapauksessa päästä. Tentti tehdään liki vuosittain, jotta varmennetaan hoitajan osaamistaso hoitotason ensihoidossa. Kahvihuoneessa pyörii tulevan kesän lomalista. Suuria tunteenpurkauksia ei kuulu, koska lomakuukaudet pyörivät systeemin mukaisesti. Mietiskelen miltä tuntuisi pitää kesäloma syyskuussa. Sen tiedän ensi vuoden kesäloman jälkeen. Tänä vuonna saan nauttia heinäkuun loma-auringosta.

Ennen puoltayötä lähdemme lisäavuksi toiselle ambulanssille kiireelliselle kouristelu-tehtävälle. Neljä lisäkättä on oikein tervetullut apu kiiretehtäville, sillä kaikille riittää tekemistä ja viipyilemättä suoritetut hoitotoimet saavatkin pian potilaan lopettamaan kouristelun. Kun tilanne rauhoittuu, irtaannumme tehtävästä ja palaamme asemalle.

Jonkin ajan kuluttua meidät hälytetään torin reunalle selvittämään tappelun aiheuttamia fyysisiä ja henkisiä vammoja. Tällä kertaa on selvitty pelkillä pintanaarmuilla. Viemme potilaan kuitenkin tarkastukselle päivystykseen, koska hän on vahvassa humalassa ja on lyönyt päätään.

Aamuyöllä meidät hälytetään kahden eri kaatuneen potilaan luokse. Toista haastatellessa selviää, että potilas on noussut sängystä wc-reissulle ja kompastunut matalaan kynnykseen. Tutkimme potilaan tarkoin ja soittelemme asiasta lääkärille. Tällä kertaa jätämme potilaan kotiin puolison seuraan, koska hän ei ole loukannut itseään kaatuessaan. Ikääntyessä meille ihmisille vaan tahtoo käydä niin, että lihaskunnon heikentyessä lattialta ei vaan jaksa punnertaa ylös. Vanttu ehdottaa asuntoon hankittavaksi jonkinlaista turvapuhelinta ja yövaloa, jotta liikkuminen yöllä olisi turvallisempaa. Hetkeä myöhemmin kuljetamme toisen kaatuneen potilaan sairaalaan, koska hän on loukannut kättään. Sairaalalta palatessamme ihastelen keväistä aamuöistä Raumaa. Narsissit, krookukset ja tulppaanit kukkivat melkein jokaisen talon pihalla. Että onkin hiljaista ja kaunista! Jossain vilahtaa kulman taakse Länsi-Suomen jakaja polkupyöränsä kanssa, muita ei näy vielä liikkeellä.

Siivousta3Aamulla ennen töiden päättymistä pidämme vuoron kesken lyhyen katsauksen seuraavaan työvuoroon ja käymme menneen läpi, jos on jotain, mikä on jäänyt mieltä painamaan. Ennen kahdeksaa tankkaamme, pesemme ja täydennämme ambulanssit, jotta pian aloittavalla uudella työvuorolla olisi kalusto hyvässä kunnossa. Pian ensimmäinen pim-pom soi vuoronvaihdon merkiksi ja kokoonnumme kaikki kalustohalliin. Hälytyslaitteet vaihtavat omistajaa ja toisen pim-pomin jälkeen toivottelemme työniloa alkavaan vuoroon ja poistumme pukuhuoneisiin. Sellainen työvuoro oli tällä kertaa.

Iloista kesää!

Johanna

Ps. En saanut edellisen postauksen jälkeen yhtään aihe-ehdotusta… Niinpä joudun ”omasta päästä” näitä juttuja kirjoittelemaan. Otetaanko tavoitteeksi, että ennen seuraavaa elokuun postausta olen saanut ainakin kolme aihetta, joista voin valita! 🙂 Kiitos!

Yksi kommentti artikkeliin ”Yksi keväinen työvuoro

  1. Mielenkiintoinen artikkeli. Onpa pitkiä vuoroja. Aika paljon vanhuksilla noita kaatumisia, jonkun teknonikkarin pitäisi keksiä laite, jolla vanhus pääsisi itse pystyyn.

Kommentointi on suljettu.