Voiko linkkuveitsellä kirjoittaa?

Naulaamisesta napanuoran leikkaamiseen…

Satakunnan pelastuslaitoksella operatiiviseen työhön eli hälytystehtäviin osallistuva miehistö tekee töitä vuorokausirytmissä. Työvuoroja eli ryhmiä on 4, joista aina yksi kerrallaan päivystää, muiden ollessa vapaavuorossa. Töissä ollaan aina 24 tuntia kerrallaan, ellei keikka mene aamulla ”pitkäksi”. Työvuoron aikana hoidetaan kaikki hätäkeskuksen välittämät tehtävät ja lisäksi ylläpidetään hälytysvalmiutta huoltamalla kalustoa ja harjoittelemalla. Tämä työrytmi jatkuu vuodenajoista ja juhlapyhistä piittaamatta – onhan kansalaisten turvallisuudesta huolehdittava niin jouluna, kuin ensi kesän keskiviikkonakin.

Palomiehen työtä kuvataan usein monipuoliseksi ja sitä se onkin – lievästi sanottuna. Työkohteet ja -tehtävät vuoron aikana voivat vaihdella niin sanotusti maan ja taivaan välillä: jään alta junaradalle ja naulaamisesta napanuoran leikkaamiseen. Käytännössä palomiesten on työssään osattava perusteet oikeastaan ihan kaikesta. Vaikka työvuorot usein toisiaan muistuttavatkin, ei aamulla töihin mennessä koskaan voi tietää mitä vuorokausi tuo tullessaan. Se juuri, ainakin itselleni, on tämän työn suola!

 kalustokaappi      kalustokaappi2

Vuoro aloitetaan aina aamulla kello kahdeksalta komennusluettelon lukemisella ja määrätyn ajoneuvon sekä siihen kuuluvan kaluston tarkastamisella. Ajoneuvojen kuljettaminen on taitolaji jo sinänsä, mutta varsinaisen haasteen muodostaa työkalujen, eli hoito- ja pelastusvälineistön, käytön hallinta. Käytännössä autot ovat pyörillä liikkuvia työkalupakkeja – pelkästään Rauman aseman sammutusyksikön RSA 201:n ajoneuvokansiosta löytyy yli 300 tarkastettavaa asiaa, joista jokaisen tunteminen kuuluu palomiehen perusosaamiseen. Jos palomiestä itseään pitäisi verrata johonkin työkaluun, sopisi mielestäni vertauskohteeksi parhaiten linkkuveitsi – monitoimityökalu, jolla voi kohtuullisen hyvin tehdä melkeinpä mitä vain. Aina linkkuveitsestä ei löydy juuri kyseiseen työhön tarkoitettua ominaisuutta, mutta yleensä homma saadaan hoidettua muita ominaisuuksia soveltaen. Toisinaan valikoimasta löytyy yllättäviäkin ominaisuuksia ja joskus huonosti säilytetty työkalu ruostuu umpeen. Tämä kaikki pätee myös palomieheen!

linkkariKouluttamisesta kirjoittamiseen…

Nyt tämän ”linkkarin” käytettävyyttä koetellaan aivan uudella saralla – nimittäin kirjoittamisessa. Pyyntö pelastuslaitoksen ”blogistiksi” säikäytti aluksi, mutta pienen pohdinnan jälkeen ajattelin tämän olevan enemmän mahdollisuus kuin uhka. Yksi pelastuslaitosten keskeisistä tehtävistä ja myös itselleni tärkeistä asioista on turvallisuusviestintä, joka liittyy onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseen. Onkin ihan fiksua yrittää välttää onnettomuudet kokonaan, sen sijaan että vain hoidetaan niiden aiheuttamia vahinkoja. Sitä paitsi ”kouluttamalla pelastettu ihmishenki on aivan yhtä arvokas kuin operatiivisessa pelastustehtävässä pelastettu henki”, kuten Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen on viisasti todennut. Tätä kouluttamista/turvallisuusviestintää tehdään ihmisten parissa ja mistäpä kansalaiset nykyään paremmin tavoittaa kuin internetistä. Siellä on siis pelastuslaitoksenkin syytä olla ja mielelläni olen tässä työssä mukana auttamassa. Ei näillä kirjoituksilla välttämättä kenenkään henkeä pelasteta, mutta ehkä voin tämän kautta tehdä palomiehen työtä kaikkine ilmiöineen tunnetuksi ja samalla herätellä ihmiset pohtimaan oman elinympäristönsä turvallisuutta. Vielä en tiedä löytyykö linkkuveitsestäni kynää, mutta raavitaan tekstit tarvittaessa kasaan vaikka korkkiruuvilla. 😉

Palautetta ja aihe-ehdotuksia otan vastaan täällä blogissa, Twitterissä tai sähköpostitse.

Turvallista kevättä toivottaen,

Mikko