» “Pelastuspäällikkö piilossa”, kuten tv-sarjassa

Satakunnan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkönä keskeisiin tehtäviini kuuluu pelastustoiminnan kehittäminen. Tullessani keväällä 2011 nykyiseen tehtävääni, päätin mielessäni, etten kadottaisi täysin tuntumaani arkiseen palomiehen työhön. Tästä syystä olen joka vuosi ollut muutaman päivän palomiehenä sammutusautossa ns. jakoliitinmiehenä sekä kuljettajana päivystävälle palomestarille kaikilla päivystysalueillamme. Kokemukseni näistä päivistä ovat olleet positiivisia. Pelastustoimintaa kehitettäessä on tiedettävä mistä tasosta lähdetään.

Kesäkuussa 2012 olin työvuoron matkassa Rauman ja Kanta-Porin paloasemilla ja heinäkuussa 2013 Harjavallassa, Huittisissa sekä Kankaanpäässä. Tarkoitus on jatkaa perinnettä vuonna 2014, jolloin ovat vuorossa Ulvila ja Meri-Pori.

Päivystävien palomestareiden matkassa olen ollut 12 päivää vuodesta 2011. Näihin päiviin mahtuu muutama alkanut tulipalo ja pelastustehtäväkin.  Samalla olen voinut vaihtaa pelastustöiden johtajan kanssa ajatuksia tilannejohtamisen haasteista sekä mahdollisista kehittämiskohteista. Tältä pohjalta olen ollut ideoimassa mm. operatiivisten johtajien ylläpitokoulutusta ja tällä hetkellä toteutettavaa osaamisen todentamista.

Huono puoli miehistötehtäviin osallistumisessa on ollut kunnon pelastustehtäviltä välttyminen. Hälytystehtävät ovat olleet tarkistus- ja varmistustehtäviä eli käytännössä automaattisia palohälytyksiä. Nämä hälytykset eivät ole johtaneet todellisiin sankaritekoihin. On silti todettava se tosiasia, että edellisestä kunnon pelastustehtävästä miehistöpuolella on lähes 20 vuotta aikaa. Onko siis aika ajanut ohi? Näin varmaan on. Ylpeä olen kuitenkin siitä, että olen vuosittain vielä kyennyt suoriutumaan palomiehen fyysisen kunnon testivaatimuksista. Nämä testit luonnollisesti oli suoritettava ennen työvuoroon menemistä.

Lekatesti

Kokemukseni palomiesten nykyisistä töistä ovat varsin monipuoliset ja vaihtelevat. Jos hälytyksiä ei tule, pyritään harjoittelemaan ja tutustumaan riskikohteisiin. Lisäksi kahvihuonekeskustelut olivat hyvää palautetta ”norsunluutorniin” ja ainakin itse luulen antaneeni jotain myös palomiehille talomme johdon toimintatavoista. Rohkaisenkin kaikkia hyppäämään välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja ottamaan avoimesti vastaan uusia haasteita elämässään sekä työssään. Toivottavasti kesällä 2014 osuu kunnon onnettomuustehtävä kohdalleni miehistön jäsenenä, jolloin ”pomo piilossa” taas toteutetaan Satakunnan pelastuslaitoksella.

Ai niin, pelastuspäällikön (52v.) testitulokset vuonna 2014 helmikuussa (edellytykset palomiestyöhön?):

Tulos            Vaatimus

30 toistoa     18 toistoa    Penkkipunnerrus (1 min aikaa/45 kg)

28 toistoa     18 toistoa    Jalkakyykky (1 min aikaa 45kg/suora kulma)

10 toistoa       5 toistoa    Leuanveto

47 toistoa       29 toistoa    Vatsaliike (1 min aikaa /jalat tuettuna tasaisella)

Testikuva 1Polkupyöräergometritestissä sain arvioiduksi maksimaaliseksi hapenkulutuksen arvoksi 4,02l/min ja 45ml/kg/min (Vaatimus 3,0l/min ja 36ml/kg/min).

Savusukelluksen testiradalla maksimikuormitukseni oli 81 % maksimista ja ilmankulutukseni oli 77,4l/min (Maksimikuormitus ei saa ylittää missään osasuorituksessa 85 % maksimista).

Ei näillä kehumaan pääse, mutta ikääntymistä vastaan tässä rimpuillaan, jotta työkunto toimistossakin säilyisi mahdollisimman hyvänä vielä pitkään. Noilla arvoilla voin taas fyysisen kunnon puolesta mennä ensi kesänä miehistön matkaan. Raja-arvot palomiehistön fyysiselle kunnolle määräytyvät pelastussukellusohjeen mukaisesti (SM 48/2007).

”Kun yksilö tyytyy, niin yhteisö hyytyy” sanonnan olen ottanut omaksi ohjenuorakseni työelämässä. Sananparren olen lainannut nykyisen presidenttimme juhlapuheesta joitakin vuosia sitten. Työnarkomaaniksi en silti tunnustaudu, vaikka välillä päivät paloasemalla myöhään venyvätkin. Nyt on syytä lopettaa ja lähteä avantouintiin. Kylmä vesi nollaa päivän vuorenvarmasti. Uskon tuohon lääkkeeseen kuin pukki sarviinsa. Sillä ei ole väliä mihin uskoo, kunhan se vain auttaa!

Jyri Leppäkoski