Mistä pelastuslaitoksen palontutkinnassa on kysymys

Pelastuslaitoksen palontutkinnalla ei ole juurikaan tekemistä C.S.I. Miami – TV-sarjan tyylikkäiden tutkijoiden kanssa, jotka kykenevät tunnistamaan ajoneuvon värin pelkästään äänen perusteella. Se on silti mielenkiintoista sekä haastavaa työtä ja on paljon muutakin kuin kekäleiden potkimista.

Pelastuslaissa (379/2011) sanotaan, että pelastuslaitoksen on suoritettava palontutkinta kaikista tulipaloista. Kun tulipalon vaikuttavuus ylittää määrätyt kriteerit, niin palontutkinnan suorittaa pelastuslaitoksen toimesta palontutkija. Konkreettinen esimerkki palontutkintakynnyksen ylittymisestä on rakennuspalo, josta on aiheutunut palokuolema.

Palontutkinnan raamiin (Jäntti J ym.) on mielestäni todella selkeästi kirjattu se, mistä palontutkinnassa on kyse: ”Palontutkinnan perimmäinen tarkoitus on paloturvallisuuden lisääminen, onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen sekä tulipaloista aiheutuvien vahinkojen vähentäminen. Pelastuslaitosten suorittaman palontutkinnan tavoitteena on kehittää onnettomuuksien ehkäisyä ja pelastustoimintaa”.
Käytännössä nämä toteutuu joskus yksittäisten tapausten kautta ja joskus suuremman tutkinta-aineiston analysoinnin pohjalta. Palontutkinnan tuloksia on hyödynnetty esimerkiksi asumisen paloturvallisuuden kehittämistyössä sekä lakeja ja asetuksia suunniteltaessa. Tutkintatietoja on hyödynnetty esimerkiksi kun itsestään sammuvat savukkeet tulivat kansalliseen lainsäädäntöön. Toinen esimerkki tästä on valtakunnalliseksi uutisaiheeksi noussut ns. kevythormien tulipalot.

Palontutkijan tarvikkeita
Palontutkijan tarvikkeita

Pelastuslaitoksen palontutkinnassa tehdään paljon yhteistyötä poliisin tutkinnan kanssa. Näiden kahden viranomaisen palontutkinnan tarkoitusperät kuitenkin poikkeavat toisistaan. Poliisi suorittaa palonsyyntutkintaa, joka on lähtökohtaisesti poliisitutkintaa, joka muuttuu esitutkinnaksi, jos asiassa ilmenee syytä epäillä rikosta. Usein on kuitenkin niin, että syttymissyyn ollessa epäselvä, kiinnostaa tapaus sekä pelastuslaitosta että poliisia. Mielestäni viranomaisyhteistyö poliisin kanssa toimii palontutkinnassa ainakin Satakunnassa erittäin hyvin.

Satakunnassa palontutkintaa suoritetaan neljän henkilön voimin. Palontutkijat ovat erikseen nimettyjä ja ovat käyneet vähintään aiheeseen liittyvät peruskoulutukset Kuopion pelastusopistolla. Satakunnan palontutkijat ylläpitävät ammattitaitoaan jatkokoulutuksissa, kursseilla ja seminaareissa käymällä. Lisäksi pidetään alueen omia palavereita aiheesta. Satakunnassa, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa, pelastuslaitoksen palontutkijat suorittavat tehtäväänsä muiden virkatöiden ohella.

Kirjattuja palontutkintoja Satakunnassa on vuodessa noin 50 – 60 kappaletta. Suurin osa kirjatuista tutkinnoista on vaatinut teknistä tutkintaa tilannepaikalla. Palontutkintojen lukumäärät ovat kasvaneet, kun vuodesta 2012 aloitettiin määrävälein vaihtuvien tiettyjen teemojen tutkiminen. Yksi tutkittavista teemoista on esimerkiksi hoitolaitosten tulipaloihin liittyvä tarkempi tutkinta. Satakunnan pelastuslaitos on sitoutunut valtakunnan teematutkintojen toteuttamiseen.

Palontutkija ajetaan joskus ahtaalle.
Palontutkija ajetaan joskus ahtaalle.

Yksittäisen tapauksen palontutkinta koostuu mielestäni kolmesta aihekokonaisuudesta: Toiminta ennen siirtymistä tilannepaikalle, toiminta tilannepaikalla ja toiminta teknisen tutkinnan jälkeen. Seuraavassa poimintoja eri tutkintavaiheiden tehtävistä: Taustoittaminen tarkoittaa mm. kohteen pinta-alan, rakennusvuoden, käyttötavan ja suojaustason selvittämistä. Näiden asioiden sisäistäminen ennen teknisen palontutkinnan aloittamista saattaa helpottaa esim. palon etenemisen tutkintaa. Tilannepaikalla tärkeä osa teknistä tutkintaa on laadukas, kattava ja selkeä dokumentointi. Dokumentointia suoritetaan esimerkiksi kuvaamalla, haastattelemalla ja piirtämällä. Teknisen tutkinnan suorittamisen jälkeen tärkeää on esimerkiksi tapahtuman laadukas raportointi.

Suurimmat haasteet palontutkinnassa ovat mielestäni ajankäyttö ja yksittäisten tapausten hyödyntäminen. Palontutkinta monipuolisuudessaan vaatii laajaa tietämystä monesta asiasta. Välillä tuntuu siltä, että aiheeseen ei ole käyttää riittävästi työtunteja. Koen haastavaksi myös yksittäisen tutkintatapauksen tulosten hyödyntämisen. Miten saadaan tärkeä yksittäinen asia nostettua ruohonjuuritasolta parantamaan koko onnettomuuksien ehkäisyn kenttää.

Aurinkoista loppukesää!

Antti Halmela

PS. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemaan/silmäilemään Janne Rautasuon Pelastusopiston päällystötutkinnon opinnäytetyönä tekemää noin 50 sivuista palontutkinnan käsikirjan. Opinnäytetyö muokattiin Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston / Suomen Kuntaliiton julkaisuksi. Materiaali on julkinen. http://pelastuslaitokset.fi/index.php?p=Mittaristo

 

Kuva_1-2Olen ”vajaa” kolmekymppinen paljasjalkainen porilainen insinööri. Työskentelen Kanta-Porin paloasemalla palomestarina. Asun Porin keskustassa puolisoni kanssa.

Pelastusalalla olen työskennellyt runsaat viisi vuotta. Ennen opiskelujen aloittamista Kuopion pelastusopistossa minulla ei ollut minkäänlaista kosketusta pelastustoimeen. Humoristisesti voisi sanoa, että ennen päällystötutkintoa tuntemani sammutustaktiikat olivat opittu elokuvasta Liekehtivä torni. Työkenttäni on monipuolinen sisältäen operatiivista toimintaa sekä onnettomuuksien ehkäisyä. Näiden lisäksi minulla on joitakin vastuualue-tehtäviä, mm. palontutkinta.

Vapaa-ajalla harrastan liikuntaa ja koripalloa. Myös lukeminen, penkkiurheilu, kalastus, musiikki ja elokuvat kiinnostavat. Matkustelen myös aina tilaisuuden tullen.