» Ikääntyvä palomies

Suomessa pelastustoimen operatiivisen henkilöstön keski-ikä on noussut jo pitkään, ja nousu jatkuu vielä ainakin kymmenen vuotta. Aiemmin, palomiesten eläkeiän ollessa 55 vuotta, rivissä ei näkynyt papparaisia. Nyt eläkeiät ovat samat kaikilla, 63–68 vuotta. Ymmärrän, etteivät kaikki tätä usko, mutta niin vaan asian laita on.

Osa yli 55-vuotiaista on hyväkuntoisia ja terveitä miehiä. Joillakin ovat ikääntymisen merkit alkaneet näkyä jo viisikymppisinä. Tupakan mustaamat keuhkot, nuuskan pullistamat ylähuulet, alkoholin liottamat sisäelimet, rasvan ja sokerin turvottamat vartalot ja sohvaperunana pötköttely edesauttavat reippaanlaisesti eliniän ja palomiehen työuran lyhenemistä. Palomiehen työn luonne on kuitenkin sen sorttinen, että terveet elämäntavat, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, liikuntaharrastus, sekä tasapainossa oleva psyyke auttavat jaksamaan ainakin 55-vuotiaaksi. Suomalaisilla miehillä tahtoo vaan olla niin, että esimerkiksi viinan juonnissa kohtuus on aivan liian vähän, ja riittävästi on aivan liian paljon.

talonpoltto-14Raumalainen hanatehdas Oras laati aikanaan henkilöstölleen ikäohjelman, jossa vanhemmat työntekijät pääsivät hieman helpommalla kuin nuoremmat. Työssä jaksamisen kannustamiseksi asetettiin pieniä porkkanoita (ei Apetit). Satakunnassa palotoimi voisi myös lähteä laatimaan kannustavaa ikäohjelmaa, jolla saataisiin ikääntyneet pysymään terveinä ja innostuneina antamaan oman panoksensa työhön. Julkisen sektorin talousahdinko asettaa toiminnalle sellaisia karsinoita, että jokaisen työssä käyvän odotetaan antavan samansuuruisen panoksen iästä ja työkunnosta riippumatta. Kaikille ei sovi, että palomies siirretään sairaankuljetustehtäviin fyysisen työkunnon alennettua, koska sairaankuljetustyö vaatii myös omat fyysiset kyvyt ja ammatilliset osaamiset. Punaisen kuorma-auton (lue paloauto) kuljettajana ikämies pärjäisi vielä vuosia, vaikkei fyysisissä testeissä enää kärkituloksia saavuttaisikaan. Kaikki eivät vaan hyväksy sellaisia järjestelyjä, ja rutinaa on kuultavissa varsinkin nuorempien suista. Viisvitosen pitäisi suoriutua samoista tehtävistä kuin alle kolmekymppiset.

Toisinaan käytetään sellaista termiä kuin työrajoitteinen. Tällä tarkoitettaneen sitä, että 20 metrin letkua ei vedetä kuin 15 metriä. Tai kerrostalopalossa pappapalomies nousee vain viidenteen kerrokseen kahdeksannen sijasta. Tai sairasautossa happea voidaan antaa sinertäväkasvoiselle vain pari litraa minuutissa. Kun puhutaan työrajoitteisesta, niin mielestäni silloin halutaan loukata tarkoituksella. Jokaiselle työntekijälle tulisi antaa mahdollisuus olla mukana organisaatiossa omana tärkeänä osana, josta sitten aikanaan voisi jäädä kunniallisesti pois, esimerkiksi vanhuuseläkkeelle. Ylipalomies evp. Tapio Suuntamaa sanoi aikanaan, että jokainen palomies, myös nuori, vanhenee, ja kremppaa ilmaantuu niveliin ja muuallekin. Paljon on kiinni myös työvuoron esimiehen ”pelisilmästä”, miten hän joukkonsa järjestää. Joillakin se silmä jää helposti penkin ja sarkahousujen väliin.

Laulussa sanotaan, etteivät vuodet kulu, ne kuluttaa. Elämässä vuodet kuluvat alkuun hitaasti, mutta loppua kohden vauhti vaan kiihtyy, ja koko ajan vuodet kuluttavat, todella. Varsinkin ruhoa. Viime viikon juttu tapahtuikin todellisuudessa jo helmikuussa. Muistaakseni.

 

Sukeltajan kulkupeli on jo palanut loppuun. Kirjoittajan mopo on loppuun ajettu.

Työterveyslaitoksen tutkija Monika von Bonsdorff väittää, että henkilöstön henkiset voimavarat ja sitoutuminen organisaatioon sekä laadukas esimiestyö ovat voimakkaasti yhteydessä toimipaikan suorituskykyyn. On helppoa olla Monikan kanssa samaa mieltä, edellyttäen, että työpaikalla annetaan käyttää näitä voimavaroja. Toimintaedellytykset pitää olla kunnossa.

Kun tämä kirjoitus julkaistaan, osa palomiehistä palailee jo kesäloman vietosta takaisin työpaikalleen. Itse kuulun siihen joukkoon, joka saa viettää kesälomaansa melkein kolme kuukautta. Viimeistä kertaa.

 

Hellurei

Ake